Tässä sitä ollaan heräilty. Äiti oli paistanut nakkeja, pyysi syömään. Kun seisoskelin siinä, meinasin jo tottua ajatukseen "kyllä minä nyt yhden voin syödä". Taas sitä oltaisiin ratkettu ja viel' heti "aamusta" jos klo 16 voi enää aamuksi sanoa.
Ajattelin että voisin syödä kaurapuuroa aamuksi. Sen ei pitäisi kovinkaan kaloripitoista olla ja se on vielä kaikenlisäksi täyttävää.Kahvia nyt olenkin tässä jo pidemmän aikaa litkinyt.
Tänään taas töihin kello 22.00. Ainakin olen nyt kerrankin nukkunut ihan hyvin ja tarpeeksi, joten pitäisi ainakin jaksaa. Ehkä pieni energiavaje voi iskeä siinä puolenyön kohdilla, kun pitkästä aikaa pistää kropan taas koetuksille.
Tää on nyt taas vähän tällaista aiheesta toiseen pomppimista ja hiukan ehkä väkinäistä tekstiä. Mutta ei se mitään, kyllä tässä pikkuhiljaa taas pääsee vauhtiin. Mutta nyt ajattelin taas suunnitella tätä ehkä suurinta elämänmuutostani. Kotoa pois muutto. Olen katsellut asuntoja läheltä työpaikkaani ja viime viikolla löysin minulle oikein sopivan ja ehkä jopa unelmien kaksion. Laitoin eilen vuokrahakemuksen eteenpäin, ja toivon maanantailta positiivista vastausta... En kylläkään halua elätellä toiveita kovinkaan korkealla koska silloin pettymykset tuntuvat helvetisti suuremmilta.
Tässä voisinkin jo alkaa tehdä "ostoslistaa" asioista joita asuntooni tulisin tarvitsemaan. Ensimmäisenä mielessäni onkin kahvinkeitin ja sohva. Haluan ehdottomasti moccamasterin, mulla on siihen jonkinlainen päähänpinttymä.
Ainiin, omaan asuntoon muuttaminen voisi ehkä helpottaa kummasti laihtumistani, koska rahaa tuskin on liikaa niin jääkaappiin ei voi ehkä ostaa niitä sipsejä ja karkkeja, limsaa sun muuta roskaa. On opittava siihen, että enää muuton jälkeen ei olisi aina juuri sitä ruokaa mitä tekee mieli. Ja musta se on ihan helvetin hienoa! Ei haittaa mua. Poikaystäväni syökin jotain proteiinituotteita ja yleensä rasvattomia juttuja, joten ehkä tulen pärjäämään niukalla ravinnollani ja vähäisillä kalorimäärillä.
Noniin, en ehtinyt julkaista päivällä kirjoittamaani tekstiä, joten jatkan tähän perään. En edes kehtaa myöntää kuinka ratkesin taas syömään. Eikä siinä vielä kaikki... Se mihin ratkesin ei ollut mikään makaronilaatikko vaan McDonaldsin juustohampurilainen, ranskalaiset ja valkosipulimajoneesi. Ja ainiin, töiden jälkeen suostuin ottamaan pari pizzan palasta. Missä olikaan se ensimmäisen päivän selkäranka? Ei helvetti yhtään misään. Huomenna taas kerran alusta ja pakko lähteä saakelin hyvin käyntiin.Vein mä töihin itelleni kaurapuuroa just sitä varten etten vaan ratkeaisi mihinkään rasvapesiin, mutta siinä sitä taas mentiin. Nälkä ja ruoan antama mielihyvä vei voiton. Nyt mun on pakko ryhdistäytyä ja tosissaan. Kesällä haluan vain kuulla kuinka olen laihtunut, enkä enää ikinä halua kuulla siitä kuinka olen päässyt lihoomaan!
Töissä oli muuten yllättävän hauskaa, vaikka yks omahyvänen "ystävä" siinä norkoskin vaikka varmasti hyvin tiesi ettei ole kovinkaan kaivattua seuraa. Ellei ollut asiasta varma, niin nyt ainakin on. Mä ja ystäväni päästettiin pienet piiloilkeytemme liiankin hyvin esiin. Siitä ei sitten sen enempää. Eniten päässäni liikkuu oman asunnon haku ja erityisesti se, että tulenko saamaan edes asuntoa ja HETI. Ja toinen päällimmäinen ajatukseni on ahdistavat ulkonäköpaineeni. En edes uskaltaisi tehdä tähän luetteloa asioista, mitä vihaan ja haluaisin muuttaa itsessäni, koska lyhyesti sanottuna voisin muuttaa melkein jopa kaiken.
Nyt toivon vaan helvetinmoista itsekuria ja nopeita tuloksia. En todellakaan aio vähentää vaatetusta edes +30 asteessa jos näytän tältä...
Olin jo melkein unohtanut miten ihanaa ja motivoivaa thinspokuvat onkaan... En aio nyt pitkään aikaan tätä motivaation lähdettä unohtaa!
Noniin, en ehtinyt julkaista päivällä kirjoittamaani tekstiä, joten jatkan tähän perään. En edes kehtaa myöntää kuinka ratkesin taas syömään. Eikä siinä vielä kaikki... Se mihin ratkesin ei ollut mikään makaronilaatikko vaan McDonaldsin juustohampurilainen, ranskalaiset ja valkosipulimajoneesi. Ja ainiin, töiden jälkeen suostuin ottamaan pari pizzan palasta. Missä olikaan se ensimmäisen päivän selkäranka? Ei helvetti yhtään misään. Huomenna taas kerran alusta ja pakko lähteä saakelin hyvin käyntiin.Vein mä töihin itelleni kaurapuuroa just sitä varten etten vaan ratkeaisi mihinkään rasvapesiin, mutta siinä sitä taas mentiin. Nälkä ja ruoan antama mielihyvä vei voiton. Nyt mun on pakko ryhdistäytyä ja tosissaan. Kesällä haluan vain kuulla kuinka olen laihtunut, enkä enää ikinä halua kuulla siitä kuinka olen päässyt lihoomaan!
Töissä oli muuten yllättävän hauskaa, vaikka yks omahyvänen "ystävä" siinä norkoskin vaikka varmasti hyvin tiesi ettei ole kovinkaan kaivattua seuraa. Ellei ollut asiasta varma, niin nyt ainakin on. Mä ja ystäväni päästettiin pienet piiloilkeytemme liiankin hyvin esiin. Siitä ei sitten sen enempää. Eniten päässäni liikkuu oman asunnon haku ja erityisesti se, että tulenko saamaan edes asuntoa ja HETI. Ja toinen päällimmäinen ajatukseni on ahdistavat ulkonäköpaineeni. En edes uskaltaisi tehdä tähän luetteloa asioista, mitä vihaan ja haluaisin muuttaa itsessäni, koska lyhyesti sanottuna voisin muuttaa melkein jopa kaiken.
Nyt toivon vaan helvetinmoista itsekuria ja nopeita tuloksia. En todellakaan aio vähentää vaatetusta edes +30 asteessa jos näytän tältä...
Olin jo melkein unohtanut miten ihanaa ja motivoivaa thinspokuvat onkaan... En aio nyt pitkään aikaan tätä motivaation lähdettä unohtaa!
t. eme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti