Ihan oikeasti, mun oli pakko lähteä taas tälle linjalle. Tä on jo varmaankin kolmas samankaltainen blogi jota ylläpidän. Mutta nyt en aio enää luovuttaa. Olen oikeasti lihonnut todella paljon alle vuoden sisällä. Ja mielestäni se on huolestuttavaa. Missä on se kuuluisa itsekuri? Jossain ihan helvetin kaukana.
No, ehkä nyt olisi aika aloittaa taas alusta ja yrittää Toukokuussa tiputtaa kesään mennessä sitä painoa ja hoikistua todella vauhdikkaasti. En ehkä tavoittele sairaalloista laihuutta, vaikka siihen se voi taas loppujen lopuksi mennä. Onneksi tiedän jo nyt "suht koht terveenä" etten sellaisia tuloksia voi edes saada. Syitä siihen on monia, kuten suurin syy on se kuinka saamaton olen ja kuinka paljon rakastankaan hyvää ruokaa ja vihaan nälkää. On taas opittava rakastamaan nälän tunnetta ja kilojen karisemista. Okei, kuka nyt ei sitä rakastaisi?
Kaikkein eniten ahdistaa kommentit siitä, olenko raskaana vai en ja kuinka takapuoleni onkaan levinnyt. Helvetti että silloin revitään matto alta. Mutta toisaalta, kyseisten kommenttien ansiosta päätin astua vaa'alle itku kurkussa ja seistä hetken peilin edessä alusvaattesillani. Näky oli mitä kamalin, kuhmuraiset reiteni ja pömpöttävä mahani. Edes pyllyni ei näyttänyt millään tavalla enään treenatulta. Reiteni lihakset olivat muuttuneet höllyäväksi massaksi. Mitä helvettiä, missä vaiheessa "melkein sopiva" minä katosin? Nyt tilalla on itsekuriton pienisuuri norsu.
Minua hiukan jännittää, miltä tämä taas tuntuu. Tulenko saamaan tuloksia vaiko pelkästään pettymyksiä?
Nyt näin pitkän työpäivän ja helvetinmoisten ruokailujen jälkeen siirryn äkkiä nukkumaan, ennenkuin pääsen liian kovaan vauhtiin. Muuten unet siirtyy taas muutamalla tunnilla eteenpäin ja nukun iltaan asti. Ennen töitä mulla on suoritettavaa ohjelmaa, kuten rullaluistelu tai lenkkeily. Päivän ruoka taitaa olla kaurapuuro. Ilman sitä ihanaa voisilmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti