Työpaikalla kavereiden kesken. Päätin asettautua tänne takahuoneen puolelle omaan rauhaan. Tässä ajankuluksi lisäilin blogini blogilistalle. Olin tietenkin unohtanut kaikki käyttäjätunnukseni, mutta onneksi selvisi sentään mitä sähköpostia olin kyseisellä sivulla käyttänyt ja salasanan haku oli helppoa.
Tänään olen syönyt vain puuroa, juonut kahvia maidolla sekä soodaa limelohkoilla. Nälkä hiukan piinaa ja himo ruokaa kohtaan on kova. Mutta nyt voiton vie tavoitteiden saavutus. Matka on pitkä ja aika on lyhyt. Nyt tänään taidan pysyä täysin kaurapuurolinjalla, koska se on täyttävää ja sillä on helppo aloittaa tämä laihdutus. Huono puoli kaurapuurossa on, että se sisältää todella paljon hiilihydraatteja...
Miksi mulle ei ole suotu pienen ihmisen geenejä? Kun syön, se jää heti minuun kiinni. Ihan kuin minut olisi luotu syömättömyyteen. Okei, voisin urheilla enemmän, mutta silloin haluan taas syödä enemmän. Toisaalta kuulostaa ihan luonnolliselta, mutta mielestäni sitä se ei ole. On taas otettava uusi ystävä itselleni ja se on nälkä. Kerran aikaisemmin se oli parhain ystäväni, mutta pilasin suhteemme.
Taas jatkan aikaisemmin kirjoittamaa tekstiä, mutta nyt ollaankin jo toisessa päivässä. Eilen päätin siinä puolenyön jälkeen lähteä keskustaan baariin kavereiden kanssa. Tavallaan oli typerää lähteä, koska sinne meni päivän pienet kalorimäärät ja nousivat taivaisiin hienojen siiderilitkujen ansiosta. Tänään olen syönyt muutaman sipsilastun aamuiseen pahaan oloon ja työpaikalla söin broilerisalaattia. Eli tänään kalorit ovat pysyneet kohtuuden rajoissa.
Nyt päivän reissaamisen jälkeen olen taas kotona. Matkalla kotiin vedin naamaani vielä kaurapuuroa, etten ratkea kotona syömään leipää sun muuta turhaa. Olin meinaan niin nälkäinen, että oli pakko ottaa varman päälle. Nyt taas tylsistyn tässä tietokoneella, selaan facebookin läpi uudestaan ja uudestaan. Samalla katselen thinspiration kuvia ja unelmoin samankaltaisista vartaloista.
Miksi mulle ei ole suotu pienen ihmisen geenejä? Kun syön, se jää heti minuun kiinni. Ihan kuin minut olisi luotu syömättömyyteen. Okei, voisin urheilla enemmän, mutta silloin haluan taas syödä enemmän. Toisaalta kuulostaa ihan luonnolliselta, mutta mielestäni sitä se ei ole. On taas otettava uusi ystävä itselleni ja se on nälkä. Kerran aikaisemmin se oli parhain ystäväni, mutta pilasin suhteemme.
Taas jatkan aikaisemmin kirjoittamaa tekstiä, mutta nyt ollaankin jo toisessa päivässä. Eilen päätin siinä puolenyön jälkeen lähteä keskustaan baariin kavereiden kanssa. Tavallaan oli typerää lähteä, koska sinne meni päivän pienet kalorimäärät ja nousivat taivaisiin hienojen siiderilitkujen ansiosta. Tänään olen syönyt muutaman sipsilastun aamuiseen pahaan oloon ja työpaikalla söin broilerisalaattia. Eli tänään kalorit ovat pysyneet kohtuuden rajoissa.
Nyt päivän reissaamisen jälkeen olen taas kotona. Matkalla kotiin vedin naamaani vielä kaurapuuroa, etten ratkea kotona syömään leipää sun muuta turhaa. Olin meinaan niin nälkäinen, että oli pakko ottaa varman päälle. Nyt taas tylsistyn tässä tietokoneella, selaan facebookin läpi uudestaan ja uudestaan. Samalla katselen thinspiration kuvia ja unelmoin samankaltaisista vartaloista.
Ehkä joskus sitten, tarvitsen vain helvetisti itsekuria ja todellista motivaation lähdettä. Oma peilikuva sekä hoikat vartalot auttavat minua saavuttamaan tavoitteeni. Ja sehän on nyt näin aluksi ainakin -15 kiloa.
t. eme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti